7-veljeksestä tehdyt lunnon valkoiset sukat,
koko4-45=)
hinta oli 15,00€
myyty on ja työn tuloksesta asiakas oli tyytyväinen.
perjantai 14. toukokuuta 2010
tein kaverille sukat 2010
7-veljeksestä tehdyt lunnon valkoiset sukat,
koko4-45=)
hinta oli 15,00€
myyty on ja työn tuloksesta asiakas oli tyytyväinen.
trendi pipo 2010
tämä on tehty pienelle tytölle mutta odottaa ostajaansa=)
15 euroa
7-veljeksestä ja nätti on=)
tähän sisältynee muistot kun haaveilin jokus tyttö vauvasta=)
18,1,1985
taas vuosi takana ja samaa vanhaa paskaa jatkuu,sosiaalityöntekiät ravasivat meillä kun,biologinen äitini oli alkoholisti ja ei osannut huolehtia minusta,kerta toisensa jälkeen ne tappeli mun biologisen isäni kanssa ja naapurit oli soiteleet ovikelloa ja sun muuta sinä iltana tämä tapahtuma toistui monta kertaa,en saanut tarpeeksi ruokaa ja ei minua edes käytetty neuvolassa säännöllisesti ja aina sieltäkin soiteltiin että missäs olette kun oli aika varattuna,no biologinen äitini ei osannut olla mitenkään säänöstelevä ja petti lupauksensa jälleen kerran.
Tämä toistui joka viikko ja kuukausien mittaan biologinen isäni oli ainoa joka oli kolmivuorotyössä mutta koitti parhaansa mukaan hoitaa minua jun taas biologinen äitini juksentelija ryyppäsi aina vaan kun sai siihen tilaisuuden,sen musitan kun se heitteli kaljapulloja pitkin keittiötä ja minä seisoin pinnä sägin laidalla ja itkin kun pelkäsin,ja tämä huutaa että ole hiljaa musitan hatarsti mutta kuitenkin ja osa näistä valasee minun nuistiani kun sain asia kirjat missä oli rehellinen kertomus lapsuudestani joten mitään ei minun tarvitse,piilotella ei yhtään mitään!
naapurissa oli myös sanottu ja soitettu sosiaalityöntekijälle että siellä kuuluu kamalaa mekkalaa yöisin ja he eivät voineet nukkua,onse kummaa menkää katsomaan ja tarkastamaan että silla lapsi raukalla ei ole hätää,kun tämä samainen naapuri kävi minua joskus hoitamassa!kun leila oli juomassa,en ymmärrä miten voi biologinen äitini tehdä tämän minulle?
niin paskan elämän alun sain taipaleelleni etten voisi kuvitella,luulisi että olisi sit vanhempi ja viisaampi mutta ilmeisesti ei!no tämä vuosi oli yhtä kaaosta ja tarhassa olin aina välillä mutta sitten biologinen äitini ei aina minua edes sinne vienyt ja tarhastakin soiteltiin perään!
näin meni taas tämäkin vuosi peläten.
Tämä toistui joka viikko ja kuukausien mittaan biologinen isäni oli ainoa joka oli kolmivuorotyössä mutta koitti parhaansa mukaan hoitaa minua jun taas biologinen äitini juksentelija ryyppäsi aina vaan kun sai siihen tilaisuuden,sen musitan kun se heitteli kaljapulloja pitkin keittiötä ja minä seisoin pinnä sägin laidalla ja itkin kun pelkäsin,ja tämä huutaa että ole hiljaa musitan hatarsti mutta kuitenkin ja osa näistä valasee minun nuistiani kun sain asia kirjat missä oli rehellinen kertomus lapsuudestani joten mitään ei minun tarvitse,piilotella ei yhtään mitään!
naapurissa oli myös sanottu ja soitettu sosiaalityöntekijälle että siellä kuuluu kamalaa mekkalaa yöisin ja he eivät voineet nukkua,onse kummaa menkää katsomaan ja tarkastamaan että silla lapsi raukalla ei ole hätää,kun tämä samainen naapuri kävi minua joskus hoitamassa!kun leila oli juomassa,en ymmärrä miten voi biologinen äitini tehdä tämän minulle?
niin paskan elämän alun sain taipaleelleni etten voisi kuvitella,luulisi että olisi sit vanhempi ja viisaampi mutta ilmeisesti ei!no tämä vuosi oli yhtä kaaosta ja tarhassa olin aina välillä mutta sitten biologinen äitini ei aina minua edes sinne vienyt ja tarhastakin soiteltiin perään!
näin meni taas tämäkin vuosi peläten.
tässä oli minun todella ihana ja rakas saksanpaimen koira todella rakastava ja tuli lapseni kanssa toimeen eikä koskaan purrut ketään oli niin leikkisä ja elämän iloinen,kamala ikävä on mutta,tiedäns en olevan ihanassa maatilalla niin ei ole huolta=rakastan sinua nita niine ttä sattuu<3<3<3<3tälläisiä koiria ei ole monia kuin nita!=)
torstai 13. toukokuuta 2010
runo 2010 minun oma tekemä!!!
sokaistunut palavasti
sinulla ja minullaoli lostavat kaksi päivää
olit minuun ihan putkella
etkä osannut irrottaa
mutta sailaisuus
oli meidän kummankin
ihana ja yhteinen
se oli jotenkin vain
niin kuumaa ja kiihkeää
sitten sainoit
sussa on jotain
mutta et tiennyt mitä
sanoit vain että
kuka tahansa ei
sinua saa lämpenemään
vain tasan tarkaan kaksi
ihmistä
sinulla ja minulla
oli lostavat kaksi päivää
olit minuun ihan putkella
etkä osannut irrottaa
mutta sailaisuus
oli meidän kummankin
ihana ja yhteinen
se oli jotenkin vain
niin kuumaa ja kiihkeää
sitten sainoit
sussa on jotain
mutta et tiennyt mitä
sanoit vain että
kuka tahansa ei
sinua saa lämpenemään
vain tasan tarkaan kaksi
ihmistä
sen teit vain kerran,,2010 oma runo
niin kaikki oli
paikallaan niin
kovin huolettomin elein
seisoit oves pielessä
mutta sanomatta
minulle yhtikäs mitään
olin onnesta sekaisin
miksi juuri sinä
paikallaan niin
kovin huolettomin elein
seisoit oves pielessä
mutta sanomatta
minulle yhtikäs mitään
olin onnesta sekaisin
miksi juuri sinä
runo 2009 sarkan tekemä oma!!!
siliävät
kauniiksi
koreaksi
liinavaate kasassa
oli komea työ
palkitseva
mutta hyvä olo
koti työt ovat
hyvä askare
harmaaseen
sateiseen päivään
antti lapselleni 2010 runo
musta uni
musta verho
aika mateli
sinä kuljetit
minua uuteen aikaan
teit sen mun takian
kun en itse enää jaksanut
kiitos että olet rinnallani
kun sua tarvitsen
kiitos kun olet lähelläni
kun kylmyys vei sisimpäni
musta verho
aika mateli
sinä kuljetit
minua uuteen aikaan
teit sen mun takian
kun en itse enää jaksanut
kiitos että olet rinnallani
kun sua tarvitsen
kiitos kun olet lähelläni
kun kylmyys vei sisimpäni
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
2002-2003
minä siirryin toiseen nuriso kotiin,kissanmaalle,edellisestä paikastani,maaliskuussa sinne muutin ja oleskelin sitten,siellä uudessa paikassa jonkun aikaa,tapasin sattumalta uudet kaverit jotka oli samalla osastolla mutta sain,sieltä oman tilavan huoneen se oli tosi kivaa=).
siellä oli tulo ajat eksekllä yötä tai kuhan ilmotti niin sit sain mennä ja tulla!!olpikelin sen huhtikuun aj toukokuun kouvolassa ja sit lähdin,viettämään eksälomaa,koulun päättö juhlat oli pyynikin rannassa ja siellä oli väkee tuhannen ihmisen edestä ja vahtia piti poliisit=),mutta kivaa riitti!tapasin tässä ollessani entisen koulu kaverini yhen muijan ja alettiin taas hegata yhessä joka paikassa!vaikka vietin aikaa niin paljon, sitten taas muiden frendien kanssa!yheltä akverilta sain puhelimenkin ja junalla se kulki aina juupajoelta asti,se oli muhun se jätkä ihan rakastunu meni meillä ihan hyvin mutta,joku vaan ei enää sit toiminukkaan!sitten hegasin kaupugilla aina ilta myöhään ja kavereiden kanssa olin niin paljon.oli se sitä sekavaa nuoruus aikaa!!!elokuvissa kävin monesti viikoilla ja olise kesä kyl niin mahtavaa aikaa,kävin siinä välissä pohjanmaallakin tuttuja moikkaamassa=),mutta siihen se sit jäi hetkeksi kun kesäkuussa taas siirryin pispalan harjulle muutin sinne pieneen yksiöön!työntekijät oli kyllä ihan outoja mutta,nopeasti niiden kanssa myös aloin jutella ja sit hommasin eksä duunia ja ei se palkka ollut niin häävi mutta maksoin ainakin,velat ulosotosta!mu7tta sen jälkeen tapasin miehen selaisen tumma verisen ihan suomalainen mutta ihana se oli,kaikki alussa meni jotenkin todella hyvin mutta sit joku alkoi lipsua ja pahasti!mutta mua hävetti koska tiesin heikkouteni ja sen jälkeen alkoi tulla tehnyä ihan kamaluuksia!mun mies ystäväni äiti oli maailman parasta se oli ihan omaa luokkaansa huhu!mutta tulin niin hyvin toimeen sen kanssa ja vaikka paljon asiaa tiedän niin en kaiketi tule tässä teoksessani kertomaan niitä!no sitten menimme kihloihin ja vietimme kihlajaiset ihan normaaliin tapaan!mutta mikä oli huvitavinta muutin hänen luokse melkein kuukausi sen jälkee ku olin muuttanu!ja aloimme järjestellä häitä,siinä vasta oli karmeasti työtä mutta melkein kaikki asiat teimme itse!vaikka rahaa siinä meni toista tonnia!olisko ollut kaikkiaan 2,500euroa,pelkiin häihin!polttarit oli tosi makeet vaikka olimme huppelissa,kaunisiti sanottu mutta minä,lauloin kara okea ja nautin juomista,ja karkeista menin kaupugilla tappara vaateet päällä ja tapasin hienon ihmisen timo jutilan ja pääsin kuvaankin!se oli hieno reissu,mutta oli sitten olo aamulla sen mukanenkin,no sitten lähestyttiin hää päivää kiirettä piti kyllä piti olla kampaaja mutta sekin teki oharit minulle hää aamuna menin ihan soittelemaan ovi kelloa niin sen mies ystävä tuli ihan ilkosilleen ovelle aj sanoi että ei ,se on vielä nukkumassa,voi ei ja mulle iski paniikki!no onneksi akaso hoiti hpmman ja kaunista jälkeä sai aikaan,jos ei olisi ollut niin voisin taata että ei olis ollu mitään muutakaan!huvittavin tarina sikälli tämän hääpuvun kanssa sillonkun sitä ekankerran soitin niin silloin se meni päälle mutta,kun oli tämä kiireinen hää aamu niin hää puku tuntui niin tiukalle ja kaikki,vaan ihmetteli että mikäs nyt oikeen hankaa vastaan,emme tietenkään tienneet sitä vielä,no meillä oli kirrkko ja hääjuhla oli varattu juhlapaikalta,ja no sitten se ilta meni siinä visaillessa ja tanssiessa,vieraita oli noin 55 ja kutsuja laitettiin 100 kappaletta!no sitten hää aamuna tetenkin oli olo tosi huono!mutta siitä' viikko eteen päin aloin voida huonosti ja menin sitten apteeksiin hakemaan raskaustestin aj tulos olikin positiivinen no eka olin vaane ttä mitä ja tarkastin saman tien sen neuvolan kautta,oli se ihan totta ja voi pojat mä odotin ensimäistä lastani olin niin onnellinen ja maailma pysähtyi siihen paikkaan en osannut edes sanoa, enään yhtään mitään,muta siinä sit masua kasvateltiin innokkaasti.isäntä oli ihan myyyty ja se sanoi vaan että ihanaa saamme ekan lapsen ja poikaa me toivoimme kuitenkin kyyne siinä,silmään tuli.no sitten riensi toukokuu ja eksäkuu saimme tilavamman asunnon ja muutimme ennen esikoisen syntymää siihen saimme laittaa tarvikkeita paikoileen mähän en sit kauheesti rehkinyt,en vaan jaksanu ison masun kanssa mutta sitten tulikin jo sairaala reissu.synnytys kesti 19 tuntia ja tuskaa se oli ei tullut alateitse joten minut leikattiin,olin valveilla koko sen ajan ja sitten kun ääni parkasu kuulu niin mä repesin itkuun,siellä se minun enkeli vauva tuli tähän maailmaan,olin kovin onnellinen vaikka olin lähellä kuolemaa,menetin verta ja sain samaan tilaukseen sairaalapakteerin ja kuume nousu 40 asteeseen mutta oli se sen väärti en olis muuta voinutkaan toivoa,niin paljoa etten olsi itkenyt se pääsi huovassa käärittynä isin syliin ja olimme ihan myytyjä,kaunis komea poika ELIAS niin kovin kaunis nimi ja seopi hänelle,tuota hetkeä itken vielä monesti,taivaan lahja että sinut sain,mutta toipumiseen meni kuukausia kun haava oli niin kipeä ja olimme onnesta sekasin,tämä ei ollut helppo synnytys mutta onnellinen ja rakkain lopetus tälle vuodelle,JATKUU KIRJOTIAN VUOSIEN MITTAISINA NÄMÄ PALASET=).
sitten,poikani elias kavoi kuukaudet toisensa jälkeen aj tein sapuskat itse pojalle kun hän alkoi syödä,kiinteää ruokaa,kun se oli edullista mutta halpaa kovastise niistä tykkäsi ja äitin pöperöt oli parhaita,ja päivän lopuksi aina leikittiin ja arjen rutiinit olivat hyvin paikallaan rauhallista arkea ja huoletonta elämää,olin kovin onnellinen kun sain pojan,!
siellä oli tulo ajat eksekllä yötä tai kuhan ilmotti niin sit sain mennä ja tulla!!olpikelin sen huhtikuun aj toukokuun kouvolassa ja sit lähdin,viettämään eksälomaa,koulun päättö juhlat oli pyynikin rannassa ja siellä oli väkee tuhannen ihmisen edestä ja vahtia piti poliisit=),mutta kivaa riitti!tapasin tässä ollessani entisen koulu kaverini yhen muijan ja alettiin taas hegata yhessä joka paikassa!vaikka vietin aikaa niin paljon, sitten taas muiden frendien kanssa!yheltä akverilta sain puhelimenkin ja junalla se kulki aina juupajoelta asti,se oli muhun se jätkä ihan rakastunu meni meillä ihan hyvin mutta,joku vaan ei enää sit toiminukkaan!sitten hegasin kaupugilla aina ilta myöhään ja kavereiden kanssa olin niin paljon.oli se sitä sekavaa nuoruus aikaa!!!elokuvissa kävin monesti viikoilla ja olise kesä kyl niin mahtavaa aikaa,kävin siinä välissä pohjanmaallakin tuttuja moikkaamassa=),mutta siihen se sit jäi hetkeksi kun kesäkuussa taas siirryin pispalan harjulle muutin sinne pieneen yksiöön!työntekijät oli kyllä ihan outoja mutta,nopeasti niiden kanssa myös aloin jutella ja sit hommasin eksä duunia ja ei se palkka ollut niin häävi mutta maksoin ainakin,velat ulosotosta!mu7tta sen jälkeen tapasin miehen selaisen tumma verisen ihan suomalainen mutta ihana se oli,kaikki alussa meni jotenkin todella hyvin mutta sit joku alkoi lipsua ja pahasti!mutta mua hävetti koska tiesin heikkouteni ja sen jälkeen alkoi tulla tehnyä ihan kamaluuksia!mun mies ystäväni äiti oli maailman parasta se oli ihan omaa luokkaansa huhu!mutta tulin niin hyvin toimeen sen kanssa ja vaikka paljon asiaa tiedän niin en kaiketi tule tässä teoksessani kertomaan niitä!no sitten menimme kihloihin ja vietimme kihlajaiset ihan normaaliin tapaan!mutta mikä oli huvitavinta muutin hänen luokse melkein kuukausi sen jälkee ku olin muuttanu!ja aloimme järjestellä häitä,siinä vasta oli karmeasti työtä mutta melkein kaikki asiat teimme itse!vaikka rahaa siinä meni toista tonnia!olisko ollut kaikkiaan 2,500euroa,pelkiin häihin!polttarit oli tosi makeet vaikka olimme huppelissa,kaunisiti sanottu mutta minä,lauloin kara okea ja nautin juomista,ja karkeista menin kaupugilla tappara vaateet päällä ja tapasin hienon ihmisen timo jutilan ja pääsin kuvaankin!se oli hieno reissu,mutta oli sitten olo aamulla sen mukanenkin,no sitten lähestyttiin hää päivää kiirettä piti kyllä piti olla kampaaja mutta sekin teki oharit minulle hää aamuna menin ihan soittelemaan ovi kelloa niin sen mies ystävä tuli ihan ilkosilleen ovelle aj sanoi että ei ,se on vielä nukkumassa,voi ei ja mulle iski paniikki!no onneksi akaso hoiti hpmman ja kaunista jälkeä sai aikaan,jos ei olisi ollut niin voisin taata että ei olis ollu mitään muutakaan!huvittavin tarina sikälli tämän hääpuvun kanssa sillonkun sitä ekankerran soitin niin silloin se meni päälle mutta,kun oli tämä kiireinen hää aamu niin hää puku tuntui niin tiukalle ja kaikki,vaan ihmetteli että mikäs nyt oikeen hankaa vastaan,emme tietenkään tienneet sitä vielä,no meillä oli kirrkko ja hääjuhla oli varattu juhlapaikalta,ja no sitten se ilta meni siinä visaillessa ja tanssiessa,vieraita oli noin 55 ja kutsuja laitettiin 100 kappaletta!no sitten hää aamuna tetenkin oli olo tosi huono!mutta siitä' viikko eteen päin aloin voida huonosti ja menin sitten apteeksiin hakemaan raskaustestin aj tulos olikin positiivinen no eka olin vaane ttä mitä ja tarkastin saman tien sen neuvolan kautta,oli se ihan totta ja voi pojat mä odotin ensimäistä lastani olin niin onnellinen ja maailma pysähtyi siihen paikkaan en osannut edes sanoa, enään yhtään mitään,muta siinä sit masua kasvateltiin innokkaasti.isäntä oli ihan myyyty ja se sanoi vaan että ihanaa saamme ekan lapsen ja poikaa me toivoimme kuitenkin kyyne siinä,silmään tuli.no sitten riensi toukokuu ja eksäkuu saimme tilavamman asunnon ja muutimme ennen esikoisen syntymää siihen saimme laittaa tarvikkeita paikoileen mähän en sit kauheesti rehkinyt,en vaan jaksanu ison masun kanssa mutta sitten tulikin jo sairaala reissu.synnytys kesti 19 tuntia ja tuskaa se oli ei tullut alateitse joten minut leikattiin,olin valveilla koko sen ajan ja sitten kun ääni parkasu kuulu niin mä repesin itkuun,siellä se minun enkeli vauva tuli tähän maailmaan,olin kovin onnellinen vaikka olin lähellä kuolemaa,menetin verta ja sain samaan tilaukseen sairaalapakteerin ja kuume nousu 40 asteeseen mutta oli se sen väärti en olis muuta voinutkaan toivoa,niin paljoa etten olsi itkenyt se pääsi huovassa käärittynä isin syliin ja olimme ihan myytyjä,kaunis komea poika ELIAS niin kovin kaunis nimi ja seopi hänelle,tuota hetkeä itken vielä monesti,taivaan lahja että sinut sain,mutta toipumiseen meni kuukausia kun haava oli niin kipeä ja olimme onnesta sekasin,tämä ei ollut helppo synnytys mutta onnellinen ja rakkain lopetus tälle vuodelle,JATKUU KIRJOTIAN VUOSIEN MITTAISINA NÄMÄ PALASET=).
sitten,poikani elias kavoi kuukaudet toisensa jälkeen aj tein sapuskat itse pojalle kun hän alkoi syödä,kiinteää ruokaa,kun se oli edullista mutta halpaa kovastise niistä tykkäsi ja äitin pöperöt oli parhaita,ja päivän lopuksi aina leikittiin ja arjen rutiinit olivat hyvin paikallaan rauhallista arkea ja huoletonta elämää,olin kovin onnellinen kun sain pojan,!
runo 2010 sarkan oma
puhelimen äänes
odotin lunta
sainkin sinut
mikä sattuma
lotto voitto
kuulin äänesi
kuulin ajatuksesi
olit kaivannut
niikuin minäkin
tarvitsimme
toisiamme
liian paljon
voipi olla että
kohta saat minut kokonaan>
odotin lunta
sainkin sinut
mikä sattuma
lotto voitto
kuulin äänesi
kuulin ajatuksesi
olit kaivannut
niikuin minäkin
tarvitsimme
toisiamme
liian paljon
voipi olla että
kohta saat minut kokonaan>
runo itse kertomani ihan oma!
KAIKKI KAATUI
SINUN TAKIA
MIKSI EDES VAIVAAN
PIENTÄ PÄÄTÄNI
SUN JUTUILLAS
PERKELE ETTÄ OLET
KIUSANNUT MUA
JO NIIN KAUAN ETTÄ
HALUAN VAIN PÄÄSTÄÄ
SINUSTA
LOPULTAKIN IRTI
EN JAKSA SUA ENÄÄ
SINUN TAKIA
MIKSI EDES VAIVAAN
PIENTÄ PÄÄTÄNI
SUN JUTUILLAS
PERKELE ETTÄ OLET
KIUSANNUT MUA
JO NIIN KAUAN ETTÄ
HALUAN VAIN PÄÄSTÄÄ
SINUSTA
LOPULTAKIN IRTI
EN JAKSA SUA ENÄÄ
tänään on kummallinen olo!heräsin jo 7,00 aikaan ja nuorin poikani meni tarhaan se on siellä yleensä 7,30-15,30 no mutta onse kivempi sille siellä on kaikki sen kaverit ja onhan se sellainen räsä villi!!!=)rakkauteni siihen on valtava yhtälailla kuin vanhimpaan sijoitettuun poikaani,mutta onse kummallista että kun tarhassa ollaan kun ihmisen mieli ja kotona kauhea rasavilli,no se kuuluu siihen kun puretaan äitille tai isälle oloa niin sitten tulee oikeen kunnon puuskat!=)sellasta se on se lapsen arki,mutta mua ärsyttää yksi todella omituinen asia!vaikka tämä ei liity tuohon äsköseen,niin ajattelin vain purkautua kunnolla miksi sosiaalityöntekijöitä edes on olemassa ne aiheuttaa pelkästään kamalan olon ja on sit niskan päällä jatkuvasti en vaan ymmärrä vaikka he ovat sanoneet että auttavat lapsi perheitä mutta,minä olen täysin eri mieltä!olo on välillä niin masentunut kun mietin että mitä ne niskan päällä roikkuu en jaksa sellasta kun muutenkin koko elämäni ne on tehnyt tuota samaa asiaa jatkuuvaan ja pahenee!!ja sitten ne on niin tyytyväisiä olevinaan mukamas avuksi en oikeen ole ikinä uskonut moiseen höpöttelyyn!aurinkokin paistaa ja siitä saan voimaa, jaksan arjen tuskasimmatkin tunnit!mutta nyt olen ja teen käsitöitä jatkan ja sen jälkeen jotain pientä naposteltavaa suuhun=)jatkan tätä tarinan kertomsita koska asiaahan minulla on todella paljon!
trendi pipo
trend also!the cap to a young boy or adult will go well and well suitable to the head is really handsome and I myself have made this also and that kesti also five hours!this will have a story also and think of my son when I weave this fine achievement of the life to do by doing manually when the all kinds of things knows and loves, the fine one will produce a fine trace=)
tiistai 11. toukokuuta 2010
naisten pitkä vartiset sukat pinkit!!!2009
nämä sukat tein tilaus työnä eräälle hyvin rakkaalle ystävälle,sellaisessa taivallisessa majoitus paikassa,siellä oli niin ihanan rauhasaa ja omaa aikaa,näihin sukkiin sisältyvät majatalon ihanat ihmiset ja muistot järvi ja ranta sauna!=)työn kesto oli 10 tuntia mutta sain kiitokseksi kyllä hyvin palkallsita tuloa kiits siitä mun hyvälle ystävälleni!jopa 65 euroa ja onse että kunnioitus tuli työtäni kohtaan!=)
tässä olemme minä ja elias minun rakas poikani,tämä antaa voimaa minun päiviini sen takia kun hänet vietiin minun virheden takia ja kadun sitä elämäni on mennyt niin ala mäkeä etten voisi kuvitella,mutta rakas poikani antaa siihen aina vain lisää voimaa ja meidän välillä on aina rakkautta ja kaipaus syvien hetkien muistoissa,en hylkää vaikka myrsky hänet veisi ja ei ole,mitään mitä en hänelle antaisi.rakastan niin että sattuu mutta yhteytemme on luja ja todellinen.
18.1.1984
vuosi takana,ja tääs oppia täytyisi uusia asioita,.
kävelemään ja sanoja jonkun verran tuli ja tarhassa myös opetettiin,asioita aikas paljon.
biolokinen äitini teki ruuat ja välillä valmis ruokaa,jos ei viitsiny tai ei jaksanut kokoata.
vaatteita ei kovasti ees ostellut mutta,senkin teki biolokinen isäni enemmän hoiti tiskasi ja ruokki
se teki 3 vuoro työtä vr:llä tampereella hyvä palkka ja tulot oli.
biologinen äitini oli työtön ja oli vain kotona ja ryyppäsi,että ei sillä ollut kovinkaan töihin hinkua.ei se arki ollut mitään karamelli kimaraa,olin niin hämentynyt ja peloissani etten tiennyt miten olisin toiminut,mutta kyllä ne sitten kun vuosia tuli lisää niin pääsin jatkamaan elämääni,paratiisin omaiseen paikkaan.Se oli siunaus taivaasta sillä hetkellä kun olin kolme vuotias ja huusin kerrostalon ikkunasta että en jaksa hyppään alas,onneksi paikalle sattui ihan kuin olisi ollut enkeli,se oli jtoain niin ihanaa etten osannut ees odottaa,hän sitten huusi alhaalta että älä hyppää tulen katsomaan tilanteen!no tuota biologinen äitini oli tietenkin ihan humalassa ja ei ymmärtänyt mitään,mitä sille sanottiin,sitten sain luvan lähteä tämän niin sanotun enkelin matkaan,joka todenteolla pelasti minut niin kamalan pahasta tilanteesta en,olisi ihmetellyt vaikka jos kukaan ei olisi ollut siellä niin olisin kaiketi hypännyt alas.
on päivä 18.1.1983
äiti meni sairaalaan,synnyttämään minua
krapuloissaan,synnyin tähän kylmään jäätyvään maailmaan ,mutta en kuitenkaan tiennyt mihin minä olen joutunut.
kotiin paluun ohella olin vasta syntynyt pieni vauva
ristiäisiä vietettiin ja oli siellä sukulaiset ja niiden tutut aj ystävät no,mut kastettiin ja pappi sanoi aamen.
jonka elämän kulusta ei ollut mitään,muuta tetoa kuin että vanhempani olivat täys vuorokautisesti alkoholin vaikutuksen alaisena.
ne harvinaiset päivät jollin he eivät,olleet juoneet ne koitti nauttia minun läsnä olostani
kului päiviä ,kului viikoja oli neuvola käynnit mutta,niissäkään ei vanhempani useesti käyneet.
jostain kumman syystä mutta en minä siinä kohtaa tiennyt mistään mitään.
koitin olla ja ihmetellä ja kummastella,ei siinä oikeen muuta osannut odottaa tai tehdä mutta,silti olin hämilläni
kaikesta mitä,mun ympärilläni tapahtui tai koska ihmisiä oli niin kauheassa kaaoksessa.
nämä tärkeät ensimmäiset kuukaudet olivat tosiaan pelottavia ja samalla,tuskallisia mutta kun olin sellainen että olin alipainoinen
ja pituus ei edennyt sen kaavan mukaan millä se olisi pitänyt toteuttaa..
no eipä biologinen äitini (en tunnsita äidikseni)mutta eisitä kiinnostanut minussa mikään,ehkä
olin rakas ja toivottu lapsi mutta kun ajattelee asiaa niin en silloin osannut edes puhua vielä olisin,toki sanonut asiani
jos olisin voinut,mutta olin pieni lapsen alku joka oli ihmeissään ja peloissaan mutta syyt olivat päivän selviä.
eivät he kyenneet edes ratkomaan, tuota alkoholi ogelmiaan vaikka heillä, oli pieni tyttö joka olisi tarvinnut hellyyttä läsnäoloa ja rakkautta.
no sitten tässä vuosi pyöreät yksi vuotta,täytin ja vietettiin minun syntymä päivää.
oli kakkua ja jotain keksiä jota tuskin edes sain,en muista kun en ole sitä läpi kuullut keneltäkään.
äiti meni sairaalaan,synnyttämään minua
krapuloissaan,synnyin tähän kylmään jäätyvään maailmaan ,mutta en kuitenkaan tiennyt mihin minä olen joutunut.
kotiin paluun ohella olin vasta syntynyt pieni vauva
ristiäisiä vietettiin ja oli siellä sukulaiset ja niiden tutut aj ystävät no,mut kastettiin ja pappi sanoi aamen.
jonka elämän kulusta ei ollut mitään,muuta tetoa kuin että vanhempani olivat täys vuorokautisesti alkoholin vaikutuksen alaisena.
ne harvinaiset päivät jollin he eivät,olleet juoneet ne koitti nauttia minun läsnä olostani
kului päiviä ,kului viikoja oli neuvola käynnit mutta,niissäkään ei vanhempani useesti käyneet.
jostain kumman syystä mutta en minä siinä kohtaa tiennyt mistään mitään.
koitin olla ja ihmetellä ja kummastella,ei siinä oikeen muuta osannut odottaa tai tehdä mutta,silti olin hämilläni
kaikesta mitä,mun ympärilläni tapahtui tai koska ihmisiä oli niin kauheassa kaaoksessa.
nämä tärkeät ensimmäiset kuukaudet olivat tosiaan pelottavia ja samalla,tuskallisia mutta kun olin sellainen että olin alipainoinen
ja pituus ei edennyt sen kaavan mukaan millä se olisi pitänyt toteuttaa..
no eipä biologinen äitini (en tunnsita äidikseni)mutta eisitä kiinnostanut minussa mikään,ehkä
olin rakas ja toivottu lapsi mutta kun ajattelee asiaa niin en silloin osannut edes puhua vielä olisin,toki sanonut asiani
jos olisin voinut,mutta olin pieni lapsen alku joka oli ihmeissään ja peloissaan mutta syyt olivat päivän selviä.
eivät he kyenneet edes ratkomaan, tuota alkoholi ogelmiaan vaikka heillä, oli pieni tyttö joka olisi tarvinnut hellyyttä läsnäoloa ja rakkautta.
no sitten tässä vuosi pyöreät yksi vuotta,täytin ja vietettiin minun syntymä päivää.
oli kakkua ja jotain keksiä jota tuskin edes sain,en muista kun en ole sitä läpi kuullut keneltäkään.
patalappu 2010
tälläisellä teoksella on minusta ihan oma tarinansa,ja olen purkanut tähänkin niin monet surut ja tuskani tunteet,että oikeestaan en voisi muuta kun ajatella,virkkauksen salaisia ajatuksen juksuja,,,=)
paljon on sitten luvassa tekstiä todella paljon!!!!!
olen sari-johanna ja kerron elämästäni ja miten olen tästäkin selvinnyt suurin panoksin.
elämä kokonaisuudessaan,on hyvin suuri sana!ei ole mitään mitä pelkäisin sanoa tai tehdä tässä kun,kirjoitan mitä mun elämäni taipalella on sattunut.
olen voimakas tahtoinen ihminen siksi ehkä selviänkin,vaikka välillä elämä syö minua sisältä päin,harrastan tanssimsita ,laulamista ja käsitöitä,laitan niistä kuvia myöhemmin!=)
elämä kokonaisuudessaan,on hyvin suuri sana!ei ole mitään mitä pelkäisin sanoa tai tehdä tässä kun,kirjoitan mitä mun elämäni taipalella on sattunut.
olen voimakas tahtoinen ihminen siksi ehkä selviänkin,vaikka välillä elämä syö minua sisältä päin,harrastan tanssimsita ,laulamista ja käsitöitä,laitan niistä kuvia myöhemmin!=)
Tilaa:
Kommentit (Atom)
