on päivä 18.1.1983
äiti meni sairaalaan,synnyttämään minua
krapuloissaan,synnyin tähän kylmään jäätyvään maailmaan ,mutta en kuitenkaan tiennyt mihin minä olen joutunut.
kotiin paluun ohella olin vasta syntynyt pieni vauva
ristiäisiä vietettiin ja oli siellä sukulaiset ja niiden tutut aj ystävät no,mut kastettiin ja pappi sanoi aamen.
jonka elämän kulusta ei ollut mitään,muuta tetoa kuin että vanhempani olivat täys vuorokautisesti alkoholin vaikutuksen alaisena.
ne harvinaiset päivät jollin he eivät,olleet juoneet ne koitti nauttia minun läsnä olostani
kului päiviä ,kului viikoja oli neuvola käynnit mutta,niissäkään ei vanhempani useesti käyneet.
jostain kumman syystä mutta en minä siinä kohtaa tiennyt mistään mitään.
koitin olla ja ihmetellä ja kummastella,ei siinä oikeen muuta osannut odottaa tai tehdä mutta,silti olin hämilläni
kaikesta mitä,mun ympärilläni tapahtui tai koska ihmisiä oli niin kauheassa kaaoksessa.
nämä tärkeät ensimmäiset kuukaudet olivat tosiaan pelottavia ja samalla,tuskallisia mutta kun olin sellainen että olin alipainoinen
ja pituus ei edennyt sen kaavan mukaan millä se olisi pitänyt toteuttaa..
no eipä biologinen äitini (en tunnsita äidikseni)mutta eisitä kiinnostanut minussa mikään,ehkä
olin rakas ja toivottu lapsi mutta kun ajattelee asiaa niin en silloin osannut edes puhua vielä olisin,toki sanonut asiani
jos olisin voinut,mutta olin pieni lapsen alku joka oli ihmeissään ja peloissaan mutta syyt olivat päivän selviä.
eivät he kyenneet edes ratkomaan, tuota alkoholi ogelmiaan vaikka heillä, oli pieni tyttö joka olisi tarvinnut hellyyttä läsnäoloa ja rakkautta.
no sitten tässä vuosi pyöreät yksi vuotta,täytin ja vietettiin minun syntymä päivää.
oli kakkua ja jotain keksiä jota tuskin edes sain,en muista kun en ole sitä läpi kuullut keneltäkään.