18.1.1984
vuosi takana,ja tääs oppia täytyisi uusia asioita,.
kävelemään ja sanoja jonkun verran tuli ja tarhassa myös opetettiin,asioita aikas paljon.
biolokinen äitini teki ruuat ja välillä valmis ruokaa,jos ei viitsiny tai ei jaksanut kokoata.
vaatteita ei kovasti ees ostellut mutta,senkin teki biolokinen isäni enemmän hoiti tiskasi ja ruokki
se teki 3 vuoro työtä vr:llä tampereella hyvä palkka ja tulot oli.
biologinen äitini oli työtön ja oli vain kotona ja ryyppäsi,että ei sillä ollut kovinkaan töihin hinkua.ei se arki ollut mitään karamelli kimaraa,olin niin hämentynyt ja peloissani etten tiennyt miten olisin toiminut,mutta kyllä ne sitten kun vuosia tuli lisää niin pääsin jatkamaan elämääni,paratiisin omaiseen paikkaan.Se oli siunaus taivaasta sillä hetkellä kun olin kolme vuotias ja huusin kerrostalon ikkunasta että en jaksa hyppään alas,onneksi paikalle sattui ihan kuin olisi ollut enkeli,se oli jtoain niin ihanaa etten osannut ees odottaa,hän sitten huusi alhaalta että älä hyppää tulen katsomaan tilanteen!no tuota biologinen äitini oli tietenkin ihan humalassa ja ei ymmärtänyt mitään,mitä sille sanottiin,sitten sain luvan lähteä tämän niin sanotun enkelin matkaan,joka todenteolla pelasti minut niin kamalan pahasta tilanteesta en,olisi ihmetellyt vaikka jos kukaan ei olisi ollut siellä niin olisin kaiketi hypännyt alas.