sunnuntai 16. toukokuuta 2010

runo 2010

pettymys sumussa päin

en tuntenut sua enään
muutuit niin
äkkiä ja kylmyytesi oli
mun ihollani

rakkautemme katosi
rakkautemme upposi
mereen syvään siniseen

miksi meille piti käydä niin
emme kumpikaan osanneet
odottaa mitään tälläistä

vai oliko se minun syyni
kaikeen siihen mitä kokeilimme

ei kai vaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti